Syksyllä 2022 Werkalta tilattiin useampi turvallisemman tilan työpaja. Tässä blogissa kaksi werkalaista turvallisemman tilan työpajan valmentajaa, Petri Saajoranta ja Jori Linnamäki, keskustelevat turvallisesta tilasta ja sen rakentamisesta.
Mitä tarkoitetaan turvallisemmalla tilalla?
Jori: Turvallisempi tila tässä tapauksessa tarkoittaa erityisesti psykologisesti turvallista tilaa, eli tilaa, jossa jokainen voi kokea olevansa hyväksytty, nähty ja arvostettu omana itsenään ja vuorovaikutukselle on luotu rakenteet, jotka tukevat rakentavaa, arvostavaa sekä omien että toisen rajojen kunnioittavaa viestintää. Työpaikan rakenteet määrittelevät, kuinka paljon ollaan tekemisissä kollegoiden kanssa, millaisissa asioissa ja mikä työn perustehtävä ylipäänsä on. Nämä rakenteet saattavat tukea tai haastaa psykologista turvallisuutta, samoin kuin se, miten me niissä toimimme.
Petri: Sillä tarkoitetaan yhteisön sisällä vallitsevaa turvallisuuden tunnetta, jonka varassa voi toimia luottaen kollegan hyväksyntään ja oppia epäonnistumisienkin kautta.
Jori: Epäonnistuminen on hyvä huomio - turvalliseen tilaan usein liittyy myös armollisuus sekä omia että toisten “virheitä” kohtaan. On hienoa, jos ne voidaan nähdä oppimisen, ei arvostelun paikkoina.
Mitä ottaa huomioon, kun tilataan konsultit fasilitoimaan turvallisemman tilan työpaja?
Petri: Turvallisuuden tai vastaavasti turvattomuuden kokemus on herkkä ja yksilökohtainen asia tutkittavaksi yhteisellä foorumilla. Turvallisen tilan edellytyksien pohdinta yhdessä vaatii pysähtymistä ja aidosti reflektiivistä tilaa. Yhdessä sovitaan luottamuksellisuuden ja osallistumisen rajat. Kaikki yhteisöt eivät ole tähän sisäisesti tai ulkoisesti valmiita. Turvallisuuden sanoitusta on työstettävä ryhmänä suorassa kontaktissa.
Jori: Tuntuu jossain määrin hauskalta, että voidaksemme työstää turvallista tilaa, meidän konsultteina piti ensin luoda riittävän turvallinen tila, että voidaan puhua turvallisesta tilasta. Oman henkilökohtaisen turvallisuuden kokemuksen jakaminen on henkilökohtaista, ja sen sanoittaminen vaatii, että kokee olonsa riittävän turvalliseksi. Jos työyhteisössä on esimerkiksi todella tulehtuneet suhteet tai huomattavia haasteita ryhmädynamiikassa, voi olla, että nämä vaativat erillisen prosessin, muuten haasteet voivat jopa lamauttaa turvallisen tilan prosessia, jos se tilataan väärään kohtaan. Tätä on vaikea ennustaa, mutta esimerkiksi kahdella kolmen tunnin työpajalla ei “ratkaista” työyhteisön dynamiikkaongelmia, vaan luodaan puitteita tulevaisuuteen.
Petri: Prosessin eri vaiheet toimivat oppimisympäristönä osallistuvalle yhteisölle. Aloitamme yhteistyön usein tuntemattomina konsultteina. Saavutamme turvallisuutta askel kerrallaan ja lopputulos on yhteisön oma ainutlaatuinen luomus.
Milloin työyhteisö on valmis turvallisen tilan prosessiin?
Petri: Silloin kun suurin osa yhteisön jäsenistä haluaa keskustella turvallisuuteen liittyvistä teemoista.
Jori: Kun työyhteisö ymmärtää, mitä turvallinen tila voi heille mahdollistaa - ja on valmis sitoutumaan prosessiin koko työyhteisönä. Kyseessä ei ole ulkokohtainen prosessi, jossa konsultit tulevat kertomaan, miten tilasta saadaan turvallinen. Kyseessä on prosessi, jossa joutuu käyttämään aikaa ja energiaa sen ymmärtämiseen, mikä tekee oman olon turvalliseksi, ja mille on mahdollisesti sokea sen suhteen, mikä tekee muiden olon turvalliseksi. Periaatteet toimivat vain, jos ne ovat yhteisesti luotuja ja niihin kyetään sitoutumaan.
Mitä opimme tähänastisista prosesseista?
Jori: Turvallista tilaa luodessa pitää miettiä konteksti tarkkaan. Missä vaiheessa työyhteisö on? Missä asioissa työyhteisö on keskenään tekemisissä ja millaisia rakenteita se vaatii? Mikä on lähityöyhteisö, mikä etätyöyhteisö? On erittäin tärkeää myös pohtia sitä, miten työpajojen jälkeen periaatteet tulevat käytännöiksi ja toimintamalleiksi, etteivät ne jää korulauseiksi Teamsin kätköihin. Mitä enemmän periaatteita miettii käytännön kautta, sitä paremmin saadaan aidosti kontekstiin sopivia ja toimivia periaatteita.
Petri: Turvallisemman tilan työpajojen lähtökohdat ovat yleensä tilauksissa määritelty melko rajattomasti. Valmiita toimintamalleja ja metodeja ei ole ollut. On pakko luottaa yhteiseen prosessiin, joka syntyy valmentajien ja työpajojen osallistujien välillä.
Jori: Ja niissä yhteisissä prosessissa turvallisen tilan ymmärrys lisääntyy. Yhdessä vetämissämme työpajoissa meillä oli huomattavan turvallista työskennellä yhdessä ja oma “turvallinen tila” oli olemassa. Sen lisäksi oli iso luottamus toisen osaamiseen ja sille antoi tilaa. Nämä omalta osaltaan mahdollistivat sitä prosessia, joka kannatteli työpajojen rakentamista ja vetämistä.
Petri: Konsultti kohtaa tuttuja yhteisödynaamisia sudenkuoppia. Esimerkiksi: toinen välttelee sen kaikkein tärkeimmän asiansa ääneen sanomista, toinen ottaa kaiken tilaan puheellaan. On erityisen tärkeää tiedostaa prosessin etenemistä kannattelevat etukäteen suunnitellut vaiheet.
Jori: Olemme tehneet myös hyvin erilaisten työyhteisöjen kanssa töitä, ja ymmärtäneet, että yhteisen tekemisen luonne määrittää aika paljon turvallisuuden kokemusta ja tarpeita. Kahdessa yhdessä vetämästämme prosessista toisessa oltiin työpaikalla fyysisesti samassa paikassa mutta eri töissä ja tehtävissa, toisessa taas samassa työpaikassa samanaikaisesti samojen asiakkaiden kanssa tekemisissä. Nämä prosessit luonnollisesti olivat hyvin erilaisia - toisessa piti sopia elävistä vuorovaikutustilanteista ja toimintamalleista, toisessa taas pohdittiin, miten toisilleen periaatteessa vieraat ihmiset voivat jakaa samaa tilaa niin, että kokevat olonsa riittävän turvalliseksi. Joka kerta pyrimme siihen, että prosessi näytti siltä työyhteisöltä, jolle se tuotetaan.
Ja vielä kysymys sinulle, hyvä lukija: milloin sinä olet viimeksi kokenut olosi hyväksytyksi, arvostetuksi ja nähdyksi omalla työpaikallasi?
