”Riitta ei oikein tunnu voivan hyvin tällä hetkellä, kiukkuilee ja ei oikein jaksa töitään. Mitä meidän pitäisi tehdä?”
”Auttaisiko kenties työnohjaus? Eikö se keskity työssäjaksamiseen?”
”Joo, tilataan sille työnohjausta, kyllä se sitten…”
Ei ole harvinaista, että työnohjauksen tilaamisen lähtökohta on huonosti voiva tai ”huonosti tehtävistään suoriutuva” työntekijä, jota työnohjauksen pitäisi auttaa sopeutumaan tai sulautumaan organisaation valmistamaan muottiin. Ajatuksen tasolla se toimii; työnohjauksessa tutkitaan työntekijän töitä ja hyvinvointia sekä pohditaan ratkaisuja työmotivaatioon ja työtehtävien mahdolliseen suorittamiseen. Samalla tuetaan hyvinvointia. Jos työnkuva ei lähtökohtaisesti ole työntekijän työskentelytavalle sopiva, organisaation rakenteet ovat hyvin jäykkiä tai työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä ja siihen, miten sitä tekee, vähäiset, voi vastaan joskus tulla iso ristiriita. Työntekijän hyvinvointia tukisivat työtehtävät tai työskentelytavat, joihin organisaatio ei taivu.
Joskus tällaisissa tapauksissa eniten hyvinvointia tukeva päätös on radikaali: vaihtaa työpaikkaa. Työntekijä voi paremmin toisenlaisissa tehtävissä ja organisaatiossa ei enää ole työntekijää, joka kamppailee motivaationsa ja hyvinvointinsa kanssa, eikä tue organisaatiota sen toivomalla tavalla. Tätä todennäköisesti ei toivottu siinä vaiheessa, kun työnohjausta tilattiin, mutta se ei silti välttämättä tarkoita, että työnohjaus olisi epäonnistunut.
Millaista energiaa saan omista tehtävistäni?
Yksi näkökulma omaan työskentelymotivaatioon on Mosherin (2009) kehittämä vuodenaika-ajattelu, joka on tullut terapiapuolelta myös organisaatioiden sekä erilaisten prosessien tutkimiseen. Prosesseissa on omat syklinsä, ja niitä voi ajatella vuodenaikojen kautta.
Kevät on se vaihe, jolloin syntyy paljon uutta (kuten luonnossakin), aloitetaan uusia projekteja, on luovaa energiaa ja jatkuvasti ollaan tekemisessä oppimisen ja kehittymisen kanssa.
Kesällä luonto elää vahvasti ja voi hyvin, mutta ei uusiudu samaa tahtia kuin keväällä. Työntekijän maailmassa tämä tarkoittaa oman osaamisen päällä lepäämistä, töiden tekemistä vahvalla ammattitaidolla mutta ilman jatkuvaa tarvetta oppia uutta, ratkaista uusia ongelmia ja uusiutua – oma osaaminen riittää niiden ongelmien ratkaisuun, joita työ tuottaa.
Syksy on sitä aikaa, kun luonto valmistautuu talven lepoon, kasvukausi loppuu. Työmaailmassa projekteja saatetaan päätökseen, reflektoidaan, opitaan kevään ja kesän tuotoksista, tehdään ”sadonkorjuu” ja nähdään tuloksia.
Talvella luonto lepää – osa kuolee pois uuden tilalta, osa vaipuu horrokseen herätäkseen uudestaan henkiin keväällä. Työelämässä tämä tarkoittaa vaihetta projektien tai työpaikkojen välillä – sitä vaihetta, kun on tarkoitus vain olla ja levätä, että uutta voi syntyä tilalle.
Jokaista näistä vuodenajoista voi ajatella omana energianaan. Keväällä luovuuden ja uusiutumisen energia, kesällä osaamisen ja elämisen energia, syksyllä reflektoinnin ja tulosten näkemisen, loppuunsaattamisen energia ja talvella levon ja etäisyyden ottamisen energia.
Jos mietit itseäsi työntekijänä, minkä vuodenajan energiassa voit parhaiten? Jos huomaat, että omat työsi ovat tällä hetkellä ”väärässä vuodenajassa”, onko sinulla mahdollisuutta vaikuttaa työtehtäviesi luonteeseen? Miten saisit mahdollistettua sen, että voit kokea olevasi vahvasti elossa ja itsellesi sopivassa energiassa omissa töissäsi? Nämä ovat kysymyksiä, joihin voidaan myös työnohjauksessa palata ja niitä tutkia.
Työn teon imu ja motivaatio rakentuu monista palikoista, mutta tärkeintä kestävän polun rakentamisessa onkin itsensä tunteminen – ja alati muuttuvassa maailmassa se tarkoittaa toistuvaa itsensä tutkimista, koska emme voi olla vaikuttumatta ympäröivistä olosuhteista. Yksi mainio paikka tämän tutkimiseen on hyvä työnohjaus.
Hyvää syksyä kaikille!
Kirjoittanut
