Olemme Werkassa pysähtyneet tänä vuonna tutkimaan organisaatiotamme, asiakastyötä ja globaaleja yhteyksiä teemalla Kestävällä polulla. Pirjo Ståhle on toiminut kouluttajanamme. Koulutuksen virittämänä muokkasimme organisaatiomme rakenteen uuteen asentoon, itseohjautuviksi soluiksi.
Asiakastyön kysymyksiä aiomme tarkastella ensi vuonna omissa ilmiötyöpajoissa. Globaali kehys haastaa tarkastelemaan asioita paikallisten trendien ja laajempien megatrendien näkökulmasta. Mitä ajassa liikkuu? Miten se heijastuu työyhteisöihin sekä konsultaatio- ja työnohjaustyöhön?
Omat kokemukseni organisaatioiden ja työyhteisöjen todellisuudesta kytkeytyvät tällä hetkellä hyvin voimakkaasti pahenevaan henkilöstövajeeseen eri toimialoilla. Trendi on ollut jo pitkään nähtävissä kasvatuksen kentällä sekä sosiaali- ja terveystoimessa. Vapaana oleviin työpaikkoihin ei ole hakijoita, varsinkaan päteviä hakijoita. Ongelma on laajentunut myös muille aloille. Esihenkilöiden työstä kuluu yhä suurempi osa jatkuvaan rekrytointiin sekä sijaisten järjestämiseen.
Toinen iso trendi on uusien it-järjestelmien jatkuva sisäänajo ja haltuunotto. Valitettavan paljon on järjestelmiä, jotka vievät työtekijöiden työajasta valtaosan, sen sijaan että ne tukisivat varsinaisen perustehtävän toteuttamista. Näistä on myös uutisoitu paljon viime aikoina: Apotti, Sarastia, Roti jne. eivät toimi siten kuin toivottaisiin. Kun mekaaniset perustoiminnot pettävät, organisaation energia suuntautuu niiden korjaamiseen tosiasiallisen työn tekemisen sijaan. Miten käy työn ja työyhteisöjen näissä olosuhteissa?
Työn uudelleen ajattelu
Se vaikutelma, että työ pitäisi ajatella jotenkin uudella tavalla, on vahvistumassa. Millaista kasvatusta, hoito- ja hoivatyötä jne. voimme toteuttaa, jos tekijöistä on pulaa? Lakisääteiset tehtävät ja mitoitukset ohjaavat työtä, erilaiset hankkeet tuottavat uusia tehtäviä, dokumentteja pitää laatia – ja itse asiakastyö, läsnäolo asiakkaiden kanssa, uhkaa jäädä arjen sijaisjärjestelyjen alle. Loputon perehdytys työllistää vakituista henkilöstöä ja turhauttaa, kun työntekijät tulevat ja menevät, joskus saman viikon sisällä.
Organisaatioiden asiakastyön kestävä polku on jotakin, jota emme vielä kunnolla näe. Voimme kuvitella erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia, miettiä toimialan veto- ja pitovoimatekijöitä, vahvistaa yhteisöllisyyttä pitkän etä- ja hybridityöjakson jälkeen – ja toivoa parasta. Työnohjaajalta odotetaan tänä päivänä yhä enemmän toivon luomista ja toiveikkuuden ylläpitoa, ja keinoja työmotivaation ja työssä jaksamisen ylläpitoon.
Fokus työnohjauksissa on kokemukseni mukaan siirtymässä asiakastyön tilanteista henkilöstön hyvinvoinnin ja voimaantumisen tukemiseen, sekä laajempiin ilmiötason hahmotuksiin. Kompleksinen todellisuus haastaa meidät toimintaympäristön ja oman organisaation systeemiseen tarkasteluun, tuoreisiin näkökulmiin ja toisin tekemisen mahdollisuuksiin. Tähän tarvitaan yhteistä aikaa ja tilaa vuoropuheluun, organisaation eri tasoilla. Ajasta on pulaa, mutta jotenkin sitä täytyy järjestellä, jotta työntekijät löytävät uusia ajattelu- ja toimintamalleja työn organistointiin ja hahmottamiseen.
Kirjoittanut