24.4.2019
Teen pääosan työstäni yhteisöjen ja ryhmien kehittämisprosessien parissa. Viime aikoina olen jälleen paljon pohtinut yhteisöjen dialogin määrää ja laatua sekä niiden vaikutusta yhteisöjen hyvinvointiin ja tuloksekkaaseen työhön.
Uskon, että se todellisuus, jossa yhteisöt elävät, syntyy vuorovaikutussuhteissa ja kommunikaatiossa. Näiden laatu ja määrä vaikuttavat suuresti siihen, minkälaiseksi yhteisössä toimivien ihmisten arki muotoutuu. Tänä päivänä kukaan ei tee työtään yksin vaan olemme erilaisissa riippuvuussuhteissa toisiimme. Voi ajatella, että kun onnistumme, onnistumme yhdessä. Tästä syystä on entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota siihen, millaista keskustelua yhteisössä käydään ja miten turvallisuutta ja luottamusta rakennetaan. Työn merkityksellisyyteen liittyvät oman työn mielekkyys, ymmärrys siitä, mistä isommasta kokonaisuudesta oma ja yhteisön työ on osa sekä yhteisön reflektiivisen ja refleksiivisen ajan määrästä ja laadusta. Reflektiivinen työ on omien kokemusten ja ajatusten jakamista yhteisössä. Refleksiivisella työllä taas tarkoitetaan jatkuvaa uudelleensopimista siitä, mikä meille on tärkeää ja merkityksellistä ja millaisissa vuorovaikutussuhteissa ja keskusteluissa rakennamme todellisuutta, jossa elämme.
”Meillä on tarkoitus pitää maanantaisin viikkopalaveri. Useimmiten se kuitenkin perutaan, kun kaikilla on niin paljon töitä.” ”Yhteiset palaverit ovat tiedonvälitystä ja työstä puhumista. Muuta puhetta emme käy.”
Yhteisöt, joissa sen jäsenet eivät luo yhteyttä toistensa kanssa, ovat ennen pitkää vaikeuksissa. Niiden jäsenet erkaantuvat toisistaan, kommunikaatiossa syntyy entistä enemmän oletuksia ja tulkintoja, joita ei tarkisteta ja luottamus ihmisten välillä vähenee. Monen työntekijän uupumuksen taustalla voi myös olla yhteisön heikko toimivuus. Ristiriitoja syntyy ihmisten välille ja ilmapiiri voi tulehtua.
Yhteisön on syytä oppia käymään keskustelua, joka edistää sen oppimista ja jäsenten kasvua yhteisön jäsenenä. Tämä ei ole itsestään selvää. Olen sen useasti saanut huomata. Huomio arjen työssä kiinnittyy pääosin työn substanssiin, siihen, mitä täällä teemme. Miten toimimme ja mikä vaikutus sillä on työhömme ja hyvinvointiimme jää helposti varjoon. Lohduttavaa on kuitenkin se, että yhteisö oppii niin halutessaan. Se vaatii harjoittelua ja kokemuksen tuomaa merkitystä.
Hellevi Kojo
Werka kehitys Oy