Olen viime aikoina havahtunut erilaisissa teksteissä kolmeen kiinnostavaan ajatukseen, joissa kiteytyy mielestäni hienolla tavalla jotain olennaista ihmisten kanssa työskentelystä, on sitten kyse johtamisesta, työnohjauksesta tai mistä vain kohtaamis- ja vuorovaikutustyöstä.
Läsnäolo. Risto Puutio ja Jukka-Pekka Heikkilä siteeraavat erinomaisessa systeemistä konsultointia käsittelevässä kirjassaan (2024) Henry David Thoreauta: ”Suurin kohteliaisuus, joka osakseni on tullut, oli, kun eräs henkilö kerran kysyi mitä ajattelin, ja jäi kuuntelemaan vastaustani.” Voiko läsnäoloa ja sen vaikutusta toiseen ihmiseen paremmin kuvata?
Läsnäolon taito vaatii meiltä kaikilta harjaantumista, sekä mielen tasolla että myös kehollisesti. Jos on sisäisesti rauhaton, tämä on tärkeää tunnistaa ja myöntää itselleen. On oltava erilaisille tuntemukselle läsnä ja kuulosteltava niitä. Kuten fyysinen harjoittelu, läsnäolon harjoittaminen vaatii oman mukavuuskynnyksen ylittämistä.
Kyky olla hetkessä, uteliaana. ”Kokemus tarjoaa viisautta, josta voi ammentaa, mutta se kahlitsee sen voiman, jota naiivius tarjoaa”, kirjoittaa Rick Rubin luovuutta käsittelevässä teoksessaan Luovuus ja olemisen taito (2024) . Aiempi kokemus voi toimia opettajana tarjoten testattuja ja tosiksi havaittuja metodeja, tutustuttaen erilaisiin alan standardeihin, tarjoten tietoa mahdollisista edessä olevista riskeistä ja niin edelleen. Samalla se Rubinin mukaan kuitenkin houkuttelee meidät toimimaan tavalla, joka vie meiltä mahdollisuuden tarttua aiheeseen tässä hetkessä, viattomasti ja uteliaasti.
Mitä syvemmälle valittu lähestymistapa on juurtunut, sitä vaikeampaa sille on nähdä vaihtoehtoja. Rubin puhuu lapsenkaltaisista supervoimista, jotka pitävät sisällään kyvyn olla hetkessä. Lapsille jokainen hetki ajassa on kaikki, mitä on. Ei ole tulevaisuutta, ei ole menneisyyttä, on tämä hetki.
Pyrkimys ymmärtää toista ihmistä. Helsingin Sanomien artikkelissa 8.7.2024 ihmisen vapaasta tahdosta siteerattiin valistusajan filosofi Spinozan kuuluisaa mottoa suhtautumisesta toisiin ihmisiin, joka kuului seuraavasti: ”Olen pyrkinyt olemaan pilkkaamatta, valittamatta tai tuomitsematta ihmisten tekoja ja vain ymmärtämään niitä.” Tämän ajatuksen mukaan on tärkeää yrittää ymmärtää, mistä syistä ihmiset toimivat niin kuin toimivat. Jos syyt eivät ole ilmeisiä, on tärkeää muistaa, että erilaiset syyt ja motiivit ovat olemassa tekojen taustalla. Asiat eivät välttämättä olisi voineet tapahtua toisin.
Spinozan mielestä valistuneen ihmisen asenne toisten ihmisten tekoja kohtaan on; ”tämähän on mielenkiintoista, miksihän tuo ihminen toimii tuolla tavalla?” Meillä on mahdollisuus muuttua uteliaiksi ”tieteilijöiksi” suhteessa toisiimme ja itseemme.
Spinozan mukaan tällaisesta ymmärtämiseen pyrkivästä asenteessa voi löytää samanlaista nautintoa kuin kauniiden asioiden katselusta.
Muistetaan olla toisillemme läsnä, uteliaina ja katsellaan toisissamme kauniita asioita.
Kirjoittanut
