26.2.2016
Lisääntyykö työpaikoilla yksilöllisyys vai yhteisöllisyys? Kumpikin kanta saa tukea niin arjen havainnoista kuin tutkimuksista. Terveen järjen vastaisesti näyttää siltä, että molemmat lisääntyvät työpaikoilla samanaikaisesti. Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys eivät siten sulje toisiaan pois.
Yhteisöllisyys ja tiimityö ovat suuresti lisääntyneet. Työ on lähes alalla kuin alalla tullut niin monimutkaiseksi, ettei kukaan voi kuvitella selviävänsä ilman toisten tietämystä. Toisaalta työ on subjektiivista ja Raija Julkusen sanoin ”tärähtää” suoraan yksilöön. Työpaikkojen ennakoimattomuus ei usein enää yhdistä vaan yksilöllistää, ja epävarmuus joko kestetään yksin tai haetaan monenlaisten yhteisöjen turvaa. Monen johtamisopin sivuvaikutuksena työntekijöitä yksilöllistetään ja kilpailutetaan.
Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys eivät sulje toisiaan pois henkilökohtaisessa ja ammatillisessa kehityksessä. Tutkija Pekka Kososen mukaan yksilölliset voimavarat, kuten itseluottamus ja elämäntaidot tai kokemus työn ja muun elämän merkityksellisyydestä, ovat riippuvaisia sosiaalisista voimavaroista, siitä, että ihmissuhteet ovat monipuolisia ja luottamuksellisia ja että suhdeverkko takaa riittävän taloudellisen, kulttuurisen ja sosiaalisen osallisuuden. Näistä kaikista rakentuu ihmisen toimijuus – tahto toimia aktiivisesti, kokea ja olla olemassa.
Yhteisöllisyydestä ei voi puhua ilman luottamusta, johon arkielämän turvallisuus perustuu. Luottamus yksinkertaistaa monimutkaista sosiaalista järjestelmää. Vailla luottamusta vain hyvin yksinkertainen yhteistoiminta olisi mahdollista. Voidaan ainakin teoriassa erottaa henkilöihin kohdistuva luottamus (engl. trust) ja instituutioihin kohdistuva luottavaisuus (engl. confidence), mutta yksilön suunnitellessa valintojaan nämä kaksi varmaankin kietoutuvat monin tavoin toisiinsa.
Kun rakennettaan yhdessä luottamusta, luovuus ja aloitteellisuus pääsevät organisaatiossa kukoistamaan. Jaakko Koivumäen väitöstutkimuksen mukaan luottamusta voi syntyä vain, kun työntekijöillä on uudistusten keskellä myös tunne jatkuvuudesta. Jatkuvuuden tunne on koetuksella, jos enemmän tai vähemmän perusteltujen uudistusten hyöky jatkuu vuodesta toiseen. Suomessa tehdään organisaatiouudistuksia EU:n alueella eniten. Uudistusten keskellä voi olla vaikea löytää paikkaansa, vaikka oma työpaikka säilyisikin. Ristiriitaiset viestit ja vaatimukset voivat johtaa yhteisöllisyyden rapautumiseen, nollasummapeliin ja kilpailuun.
Luottamukseen kannattaa kaikkien työpaikalla kiinnittää huomiota siksikin, että luottamuksen puutteella voi olla vakavia ja yllättäviä seurauksia. Matalan luottamuksen oloissa työpaineet vaikuttavat työntekijöihin selvästi haitallisimmin. Epäoikeudenmukaiseksi koettu johtaminen, luottamuksen puute ja työyhteisön huono ilmapiiri ovat yhteydessä masennukseen ja muihin psyykkisiin oireisiin. Sydänkohtauksen riski kasvaa merkittävästi työntekijöillä, jotka ovat kuvanneet työskentelevänsä oloissa, joita leimaavat epäselvät roolit ja vastuut sekä puutteelliset näkymät tulevaisuudesta.
Johdon työnohjaaja Anne-Liisa Palmu-Joronen, joka toimi 1988–2005 Nokian lakiasiainjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä, painottaa luottamusjohtamista tehokkuusjohtamisen vastakohtana. Luottamusjohtamisessa korostuvat elämää suojeleva vastuullisuus, välittäminen ja suhteellisuudentaju.
Ammatti-identiteetin ja ammatillisuuden rakentuminen on yhtä lailla henkilökohtainen kuin ammatillisen yhteisön asia. Myös työnohjaus tai muu organisaation kehittäminen voivat olla rakentamassa ja tukemassa luottamusta ja työntekijöiden ammatillista identiteettiä. Työnohjaaja Liisa Valve-Mäntylän mukaan ilman luottamusta emme voi olla turvassa. Luottamus tekee tilaa sille, mikä on kokemuksellisesti totta. ”Parhaimmillaan olo on irtonainen ja hengittävä. On lupa olla, ajatella, puhua ja vaieta”
Jussi Onnismaa
työnohjaajien kouluttaja, dosentti
Kehityspiikki Consulting Oy