21.10.2015
Olin viime viikolla konsultoimassa erästä isoa organisaatiota näiden organisaatiomuutoksessa. Asiakkaani kysyi, pitääkö paikkansa, että Suomessa tehdään eniten organisaatiomuutoksia maailmassa ja jos näin on, niin miksi? En osannut vastata kysymykseen, mutta päätin selvittää asiaa. Ja toden totta, Kauppalehden uutinen muutaman vuoden takaa kertoi, että Suomella on kunnia pitää ykkössijaa organisaatiomuutosten määrää kuvaavassa tilastossa. EU:n teettämän työelämää koskevan Eurofound 2012 -tutkimuksen mukaan Suomessa on tehty kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana eniten erilaisia organisaatiomuutoksia Euroopassa (se, olemmeko maailmanmestareita, jäi avoimeksi). Selvitettäväksi jäi vielä kysymys miksi.
Samaisessa Kauppalehden uutisessa oli haastateltu johtamisesta ja organisaatiomuutoksista väitellyttä Keijo Varista, jonka mukaan monet organisaatiomuutokset ovat täysin tarpeettomia. Hänen mukaansa muutokset ovat turhia ja jopa haitallisia yritysten tuloksellisuudelle sekä tuhoisia henkilöstön motivaatiolle. Omankin kokemukseni mukaan ainakin jälkimmäinen väite pitää monesti paikkaansa. Monet ihmiset kokevat vahvasti, että muutostahti työpaikoilla kiihtyy jatkuvasti ja että muutokset uhkaavat jo vakavasti työhön kytkeytyvää perusturvallisuutta. Useat varttuneemmat ammattilaiset puhuvat 1980-luvusta ”kultaisena kautena”, jolloin työssä oli vielä väljyyttä, sai keskittyä perustehtäväänsä eikä työn rakenteita muutettu jatkuvasti.
Nuorempien ikäluokassa sen sijaan on monien kokemuksen mukaan rakentumassa uudenlainen tapa ajatella työtä ja työelämää osana elämän kokonaisuutta. Se perustuu jo lähtökohdiltaan epävarmuuteen ja jatkuvaan muutokseen. Olen itse kohdannut mm. teknologia-alan yrityksissä nuoria ammattilaisia, jotka kokevat ahdistuvansa siitä, että on jo kolme vuotta tehnyt samaa työtä. Tulevaisuuden trendi voi olla tämä, kameleonttien ja heinäsirkkojen hyppelyä työstä ja projektista toiseen. Tai voihan meille kehittyä jonkinlainen ”slow work” -liike, joka tuottaa myös työnantajapuolelle uudenlaista tapaa rakentaa vastapainoa hektiselle muutostahdille. Kuka tietää?
Miksi sitten organisaatiomuutoksia toteutetaan, jos ne ovat pääosin tarpeettomia? Oma ammattikuntani voi olla yksi syyllinen tähän ilmiöön. Muutoksen ja muutoksen johtamisen teemat ovat olleet trendikkäitä tutkimuskohteita jo 1990-luvulta alkaen ja erilaisia muutoksen johtamisen oppikirjoja ja koulutuksia tuntuu tämän päivän organisaatioelämä olevan tulvillaan. Muutoksen johtamisesta näyttääkin rakentuvan oma johtamisen osa-alueensa eikä se integroidu ”normaaliin” arjen johtamiseen. Organisaatiopuheeseen tuntuu vakiintuneen ajatus jatkuvasta muutoksesta ja sen välttämättömyydestä.
Yksiselitteistä vastausta kysymykseen miksi ei varmasti voida antaa. Oman kokemukseni mukaan organisaatiomuutos ei ole turha tai tarpeeton silloin, kun henkilöstöllä ja johdolla on yhtenäinen käsitys muutoksen tarpeellisuudesta, siis yhteisesti jaettu vastaus kysymykseen miksi.
Markus Anttila
Organisaatiokonsultti, työnohjaaja, Kehityspiikki Consulting Oy