15.10.2019
Syksy tuntuu värien voimana ja ilman viileytenä. Arjen rutiinit ovat käynnistyneet, kun viimeinenkin kesäkuukausi taittuu talvea kohti. Työt rullaavat ja täyttävät päiviäsi enemmän ja vähemmän, loman suoma hengähdyshetki on hiljalleen vain muisto. Loma etäännyttää ja antaa perspektiiviä arkeen ja osuuteesi siinä. Myös hetken etääntyminen työn lomassa, sivuun astuminen hetkeksi, mahdollistaa kokemuksen katsoa kauempaa ja nähdä enemmän.
Työyhteisöelämää voi verrata näytelmään, jossa olet mukana ja esität sinulle annettua roolia.
Roolia, joka istuu sinulle hyvin tai roolia, joka on vieraampi ja olet siinä epämukavuusalueellasi. Näytelmässä on juoni, joka etenee jouhevasti tai takkuisesti ja draaman loppunäytös on arvoitus, vaikeasti ennustettavissa. Näytelmässä päähenkilöt ja sivuhenkilöt on määritelty ja voidaan ajatella, että näytelmä etenee käsikirjoituksen mukaisesti. Jos näytelmää katselee tosi TV:n kaltaisena ohjelmana, niin havaittavissa on myös nippu epävirallisia rooleja, jotka ovat muiden kuin käsikirjoittajan antamia. Ne voivat olla otettuja ja tai muun työyhteisön odotuksien asettamia. Työelämän konfliktit usein heijastavat tätä työelämän suhdemaailmaa, jossa persoonalliset selviytymisstrategiat jylläävät ja jyräävät ja käsikirjoitus hajoaa. Saatat tunnistaa näitä ja myös sen, oletko vedettynä niihin mukaan ja mikä on oma selviytymisstrategiasi.
Työ jättää meihin jälkiä. Itsesi näkeminen osana työyhteisösi draamaa voi lisätä ymmärrystäsi siitä, minkä kaiken palveluksessa olet ja myös, minkä palveluksessa et halua olla. Mihin olet tyytyväinen työssäsi ja onko jotain, mitä haluat lähteä muuttamaan, vahvistamaan voidaksesi vieläkin paremmin.
Työnohjaus on oivallinen tilanne ja tuokio tarkastella työtä etäältä. Jo pysähtyminen työn äärelle on erilainen kokemus: äärellä voi tutkia, ymmärtää, löytää ja oivaltaa. Kauempaa katsoen näkee enemmän.
Soile Kero
Werka kehitys Oy