18/02/2017

Blogi: Organisaation etiikkaa - pieniä tekoja, ei suuria sanoja

18.2.2017

Filosofi Ludvig Wittgenstein (1889–1951) tunnetaan ehkä parhaiten lauseestaan: mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. Melkein yhtä napakasti hän kuvaa etiikkaa. Hän erottaa toisistaan suhteellisen arvon ja absoluuttisen eli eettisen arvon. Suhteellinen arvo merkitsee esimerkiksi hyvää käytäntöä, standardia tai tarkoituksenmukaista keinoa, jotta päästään valittuun päämäärään. Absoluuttinen eli eettinen arvo sen sijaan on varsinaista etiikkaa.

Mitä merkitsee eettisyys organisaatiossa? Etiikka alkaa vasta siitä, mihin säännöt loppuvat. Etiikasta on vaikea puhua, onko siitä siis vaiettava? Monesti työntekijät toteavat, että heidän organisaationsa viralliset arvot ovat kunnossa, mutta käytännön tilanteissa ne eivät riittävästi käy toteen. Vaikeaa ei toisaalta ole valita oikean ja väärän tai hyvän ja huonon vaihtoehdon välillä, silloin kuin sellaiset näyttäytyvät, mutta usein näkyvissä ei ole hyviä vaihtoehtoja ja on valittava vähiten huono.

Jotta voi toimia moraalisesti, tarvitaan motivoituneisuutta ja moraalista selkärankaa: rohkeutta tai ”luonnetta”, kuten ennen sanottiin. Rohkeuden lisäksi tarvitaan tilanteen tulkintaa eri osapuolten hyvinvoinnin näkökulmasta. Tämä ei onnistu ilman mielikuvituksen käyttöä. Ei ole aina helppoa tunnistaa asioiden eettistä ulottuvuutta päivittäisessä tapahtumien ja sattumusten virrassa.

Wittgensteinin mukaan etiikka on sen tutkimusta, mikä on arvokasta ja merkityksellistä sekä mikä tekee yhteisestä elämästä elämisen arvoista. Siten voitaisiin sanoa, että organisaation etiikka on kaikkea sitä, mikä tekee organisaatiossa työskentelyn kaikille arvokkaaksi. Monista tutkimuksista tiedetään, että niukkojen resurssien oloissakin työntekijöiden eettisyyden ja oikeudenmukaisuuden kokemus parantaa työn mielekkyyttä ja työhyvinvointia. Etiikka ei silti voi korvata riittämättömiä resursseja.

Jos organisaatiossa painotetaan tehokkuutta, mittauksia ja yksilösuorituksia, arvioinnin kohde voi muuttua välineelliseksi, ei-sisällölliseksi, anonyymiksi ja yksilöllistetyksi työsuoritukseksi. Mekaaniseen ja tehokkaaseen suorittamiseen eivät helposti liity eettinen vastuu, muiden kanssa neuvottelu, saati luovuus. Jos eettinen kieli ja keskustelu hukkaantuvat, vastuuta esimerkiksi vanhusten hoidon puutteista pallotellaan edestakaisin, mutta ei puhuta toiminnan tarkoituksesta.

Organisaatiot tuottavat päivittäin lukuisia erilaisia vuorovaikutustilanteita, sekä rakentavaa että tuhoavaa kommunikaatiota. Jälkimmäinen voi olla tarkoituksellista, mutta usein loukkauksen tai kasvojen menetyksen aiheuttajalla ei ole käsitystä sanojensa tai tekojensa vaikutuksesta. Etiikka tulee todeksi paitsi käytännön valinnoissa, myös pienissä vuorovaikutuksen sävyissä. Kaikkia, ei vain samanmielisiä, arvostavassa vuorovaikutuksessa on hyvä olla avoimena ihmettelylle ja välttää ennalta tietämistä.

Kielen käyttökin on teko. Voi kokeilla mitä tapahtuu, jos vähentää yleisluontoista organisaatiopuhetta kuten pohdintaa, millainen työhyvinvointi, luottamus tai johtajuus organisaatiossa vallitsee. Joskus voi olla hyödyllistä kiinnittää huomio pieniin asioihin ja sävyihin, joita vuorovaikutustilanteissa tapahtuu joka hetki, kun luottamus, johtajuus tai työilmapiiri koetaan joko hyväksi tai huonoksi. Etiikka organisaatioissa tulee todeksi pieninä tekoina, ei suurina sanoina.

Jussi Onnismaa
Werka kehitys Oy

linkedin facebook pinterest youtube rss twitter instagram facebook-blank rss-blank linkedin-blank pinterest youtube twitter instagram