Työnohjauksissa puntaroidaan usein etätyön ja toimistotyön hyötyjä ja haittoja. Tekisinkö tänään työpäivän kotona yksin valitsemalla vapaammin työnteon rytmin? Vai menisinkö kuitenkin toimistolle, lähemmäksi työyhteisöni tapahtumia, samalla suostuen vakiintuneisiin työpaikan rutiineihin ja sääntöihin?
Joustava hybridityö sisältää riskin rajattomuudelle ja sirpaleisuudelle. Työn intensiivinen läsnäolo kotiloissa vaarantaa levon ja työn terveellisen rytmityksen. Suoritustehot ehkä kasvavat hetkellisesti mutta kestävyys ja kehittyminen kyseenalaistuvat.
On arvokasta pysähtyä tutkimaan: Minne kroppani vien ja missä työni teen?
Mitä tämä tekee minulle, työlleni ja suhteilleni?
VTM Hanne Vesala tutki väitöskirjassaan työskentely-ympäristön vaihtamista johonkin aivan toisenlaiseen. Tietotyöläiset siirtyivät toimistotalojen rytmistä maaseudun rauhaan. Vaikka työn tekeminen siirrettiin ympäristöön, josta puuttui työn arkeen kuuluvia rakenteita, vähensi retriittimäinen oleminen työn pirstaloitumisen kokemusta. Poikkeavassa työtilassa työn merkitystä, arkisia ”normaalioloja” ja koko työuraa kyettiin tutkailemaan kriittisesi uudesta näkökulmasta.
Tutkimus osoitti, että kehollisuus ja muuttuva työskentelytila vaikuttavat suuresti työn merkityksellisyyden ja myös käytäntöjen muotoutumiseen. Leikkimielisyyden ja kokeilun kautta siirryttiin pohtimaan myös vakavammin suhtautumista työhön.
”Liikkeen tuoma muutos auttaa rikkomaan jäykistyneitä rutiineja. Tämä on tärkeää, sillä tapojen pysähtyneisyys rajoittaa kykyämme havainnoida maailmaa.”
Työympäristön radikaali muutos synnyttää liminaalin tilan, jossa tapahtuu luovaa pohdintaa työn merkityksellisyydestä. Luovaa työotetta lisäävää rytmin ja työajan vaihtelua tarvitaan, sillä tietotyöläisen ”normaali työ” kehkeytyy yhä enemmän hahmottumuuden ja epävarmuuden kautta.
Työelämäretriittien ohjaus maalaismaisemissa on innostava ajatus. Myös lyhyt työnohjauskerta asiakkaan tiloissa voi viedä meidät hetkellisesti toiseen maisemaan. Työnohjauksen hetki on särö arkirutiineihin. Tapaamisen sisältö on usein osallistujan itse muotoiltavissa.
Vesalan tutkimuksen mukaan oleellista on tilojen välille syntyvä kontrasti ja päällekkäisyyden kokemus. Roolistaan käsin työnohjaaja voi auttaa asiakasta hahmottamaan kehkeytyviä uusia rakenteita ja uudistumaan työssä.
Kirjoittanut
Petri Katko (alla kuvassa)
