Poikamme valmistui reilu vuosi sitten kylmäasentajaksi. Työmarkkinatilanne vaikutti haastavalta ja maailman meno muutenkin aika uhkaavalta. Kriisit, konfliktit ja työelämän murros tuntuvat vaanivan joka askeleella. Valmistelin pojalle onnittelupuheen ja pohdin, mitä haluaisin sanoa nuorelle miehelle evääksi tulevaisuuden matkalle.
Viime aikoina tekoälyn murros on herättänyt paitsi mediassa, myös monissa työpaikan kahvihuoneissa ja lounaspöydissä vilkkaan ja intohimoisen keskustelun työn tulevaisuudesta. Kuka putoaa, kuka saa jäädä? Joissain puheenvuoroissa kaikki asiantuntijatyöt ovat uhattuina, jotkut taas uskovat siihen, että ihmistä ja ihmisten osaamista tarvitaan entistä enemmän.
Helsingin Sanomien artikkelissa (HS 8.4.2026) älysormusyhtiö Ouran muotoilujohtaja Miklu Silvanto kertoi pohtineensa työkaverinsa kanssa tekoälyn tuomaa murrosta tiimeihin. Hänellä oli kysymys: jos tulevaisuuden yrityksessä työskentelee 12 älyä, joista yhdeksän on tietokoneita ja vain kolme ihmisiä, keitä nämä ihmiset ovat? Silvannon mukaan tähän voisi esittää monta mielipidettä, mutta heidän johtopäätöksensä oli, että tiimiin pitäisi palkata runoilija, etnografi ja kuvanveistäjä. Silvannon mukaan nämä ammattilaiset pystyisivät katsomaan asioita syvällisesti eri näkökulmista.
Myös toisessa Hesarin jutussa (HS 4.5.2026) sijoitusyhtiö Illusianin johtaja Verna Vuoripuro pohti tulevaisuuden työelämän taitoja erityisesti teknologia-alalla. Hänen mukaansa vielä muutama vuosi sitten koodaaminen oli varmin keino työllistyä, nyt sen sijaan ”kannattaa panostaa muinaisilta leirinuotioiltakin tuttuun taitoon. Teknologiayhtiöiden jahtaamat kuumimmat osaajat ovat tarinankertojia.” Vuoripuron mukaan teknologia-alan viestinnän työntekijöiden avoimien työpaikkojen määrä on kasvanut nopeasti. Tekoälyn suoltaessa loputtoman määrän tekstiä, liike-elämässä hyvästä tekstistä on tullut arvokkainta valuuttaa.
Tekoälymurros tuottaa siis ajatuksia ihmisen osaamisen paluusta johonkin vanhaan ytimeen; leirinuotioille, tarinan kerronnan, runouden ja kuvanveiston maailmaan. Etnografin osaamista on havainnoida ja ymmärtää ihmisten luomaa kulttuuria ja kysyä miksi -kysymyksiä. Myös käsillä tekeminen ja luova ongelmanratkaisu korostuvat erilaisissa työn tulevaisuuden skenaarioissa.
"Tekoälymurros tuottaa siis ajatuksia ihmisen osaamisen paluusta johonkin vanhaan ytimeen; leirinuotioille, tarinan kerronnan, runouden ja kuvanveiston maailmaan."
Poikamme valmistui siis kylmäalalle. Tässä ammatissa yhdistyy kiinnostavalla tavalla kaksi tulevaisuuden työllisyysnäkymiin vaikuttavaa megatrendiä; edellä kuvattu työelämän murros ja ilmaston lämpeneminen. Maailma tarvitsee käsillä tekijöitä, niitä joiden silmä-käsi-koordinaatio toimii ja työn jälki on tarkkaa. Kuumeneva ilmasto vaatii myös entistä enemmän toimivia kylmäketjuja, joten tarve työlle tulee todennäköisesti vain lisääntymään.
Millaisiin isällisiin neuvoihin vuosi sitten päädyin? Pohdin asiaa pitkään ja päädyin kolmeen keskeiseen osaamiseen. Ensinnäkin hyvään ja syvälliseen oman äidinkielen osaamiseen, joka karttuu ennen kaikkea lukemalla. Kaikki ajattelu, itseymmärrys, oma identiteetti ja kulttuurinen pääoma rakentuu oman kielen ympärille. Toiseksi kansainvälistyvässä maailmassa ja Suomessa sujuva englannin kielen osaaminen on välttämättömyys. Tämä mahdollistaa kyvyn kommunikoida ympäröivän maailman kanssa. Kolmanneksi päädyin laaja-alaiseen yleissivistykseen. Uteliaisuuteen ja kiinnostukseen historiaan, yhteiskuntaan, kulttuuriin ja taiteeseen. Tämä auttaa erottamaan faktan ja valheen, asettamaan asiat mittasuhteisiin sekä hahmottamaan kompleksista maailmaa monipuolisesti.
Kaikki muu rakentuu näiden kolmen osaamisen päälle.
Onnea matkaan.
Kirjoittaja
Markus Anttila, organisaatiokonsultti ja työnohjaaja
