Werkassa syksy alkoi uudella kouluttautumisprosessilla. Osallistumme MIF:n (Management Institute of Finland Oy) 10 kuukauden mittaiseen johdon työnohjauksen täydennyskoulutusprosessiin. Mukaan saimme myös neljä ei-werkalaista kollegaa, mikä on jo nyt näyttäytynyt todella tärkeänä ja hyvänä asiana!
Kaksi ensimmäistä koulutuspäivää herättivät itsessäni paljon ajatuksia. Yksi niistä jäi erityisesti mieleen: mihin oma toimintamme oikeastaan pohjautuu?
Arjessa emme useinkaan ehdi pysähtyä miettimään, miksi toimimme tietyllä tavalla tai miksi ajattelemme joistakin asioista juuri niin kuin ajattelemme. Toimimme, teemme päätöksiä ja reagoimme tilanteisiin sen perusteella, mikä siinä hetkessä tuntuu luontevalta ja tarkoituksenmukaiselta. Taustalla vaikuttaa kuitenkin paljon sellaista, mitä emme välttämättä itse tiedosta.
Koulutuksen aikana tämä ajatus kiteytyi mielessäni kouluttajamme Jarmo Pekkasen esiin nostamaan viiteen käsitteeseen:
Ne muodostavat kiinnostavan kehyksen kunkin oman toiminnan tarkasteluun. Erityisen merkityksellinen tämä kehys on silloin, kun työskentelemme esihenkilöinä tai johtajina.
Se, miten toimimme työntekijöinä, esihenkilöinä tai johtajina, kytkeytyy väistämättä siihen, millainen maailmankuva meillä on.
Itse huomaan ajatteluni menevän helposti systeemisyyteen. Maailma on verkottunut, ja olemme myös työelämässä monin tavoin riippuvaisia toisistamme. Se, mitä minä teen, vaikuttaa kollegaan. Se, mitä omassa tiimissä tapahtuu, vaikuttaa muihin. Organisaatiokulttuuri, toimintaympäristö, yhteiskunnallinen tilanne ja joskus jopa maailmanpoliittiset tapahtumat heijastuvat siihen, millaiseksi työarkemme muodostuu.
Emme toimi irrallisina yksilöinä, vaan osana monenlaisia suhteita, rakenteita ja järjestelmiä.
Siksi maailmankuva on yksi niistä taustavoimista, joiden äärelle olisi välillä hyvä pysähtyä: mitä minä oikeastaan ajattelen maailmasta ja omasta mahdollisuudestani toimia siinä?
Toinen kiinnostava kysymys liittyy organisaatiokäsitykseen.
Mitä ajattelemme organisaatiosta? Mikä tai millainen organisaatio mielestämme on ja mitä se tarvitsee toimiakseen hyvin?
Näemmekö organisaation ennen kaikkea mekaanisena koneena, jossa rakenteiden, roolien ja prosessien täytyy toimia täsmällisesti? Vai näemmekö sen orgaanisena kokonaisuutena, jossa tieto, suhteet ja vuorovaikutus ovat keskeisiä? Vai onko organisaatio kenties ennen kaikkea dynaaminen ja jatkuvasti uutta luova yhteisö?
Todennäköisesti se on kaikkea tätä.
Olennaisempaa onkin tunnistaa, millainen oma käsityksemme organisaatiosta on. Erityisen tärkeää tämä on johtamisessa, koska organisaatiokäsitys vaikuttaa siihen, millaisia ratkaisuja teemme, mitä pidämme tärkeänä ja millaista toimintaa pyrimme vahvistamaan.
Ehkä kaikkein konkreettisimmin johtamisessa näkyy ihmiskäsitys.
Miten ajattelemme ihmisten motivoituvan? Uskommeko siihen, että ihmiset lähtökohtaisesti haluavat tehdä työnsä hyvin ja kantaa vastuuta? Vai ajattelemmeko, että toimintaa täytyy voimakkaasti kontrolloida, ohjata ja seurata?
Yksinkertaisimmillaan voisi kysyä: uskommeko enemmän keppiin vai porkkanaan?
Ihmiskäsitys kuulostaa helposti suurelta ja filosofiselta käsitteeltä, mutta todellisuudessa se näkyy hyvin arkisissa asioissa: siinä, miten lähestymme toisiamme, miten annamme palautetta, miten suhtaudumme virheisiin, kuinka paljon luotamme ja miten kohtaamme epävarmuutta ja erilaisuutta.
Ja ihmiskäsitys koskee myös meitä itseämme.
Mitä ajattelen itsestäni ihmisenä, työntekijänä tai johtajana? Millaisia vaatimuksia asetan itselleni? Kuinka paljon sallin keskeneräisyyttä sekä itsessäni että toisissa?
Mohandas K. Gandhin ajatus sopii mielestäni tähän hyvin:
"I suppose leadership at one time meant muscles; but today it means getting along with people.”
Johtaminen on yhä enemmän kykyä toimia ihmisten kanssa. Siksi sillä, mitä ajattelemme ihmisestä, on johtamisen kannalta valtava merkitys.
Koulutuspäivien aikana puhuttiin paljon myös käyttöteoriasta. Käsite on itselleni tuttu jo työnohjaajakoulutuksesta.
Käyttöteoria tarkoittaa yksinkertaistaen sitä kokonaisuutta, jonka varassa omaa työtämme teemme. Se on kunkin meistä omanlainen ajattelu- ja työkalupakki, joka rakentuu ja täydentyy vähitellen työuran aikana.
Siihen kertyy kokemuksia, koulutuksia, teorioita, onnistumisia, epäonnistumisia, havaintoja ja muilta ihmisiltä opittua. Jokaisen käyttöteoria on siksi väistämättä ainutlaatuinen.
Mielenkiintoinen kysymys on, kuinka hyvin itse tunnistamme oman käyttöteoriamme. Tiedänkö, minkälaisten ajatusten varaan työni rakennan? Millaisia toimintatapoja olen ottanut mukaani vuosien varrella? Mitä pidän itsestään selvänä? Mitä ehkä teen jo automaattisesti, pysähtymättä enää miettimään miksi?
Juuri tässä kohtaa reflektio tulee tärkeäksi. Jos emme koskaan pysähdy tutkimaan omaa käyttöteoriaamme, vaarana on, että alamme toimia pelkällä selkäytimellä.
Yhtä kiinnostavaa on vaihtaa ajatuksia toisten kanssa: miten sinä teet työsi ja miksi? Entä minä? Mitä voisimme oppia toisiltamme?
Viidentenä esillä olleena käsitteenä on toimijuus. Yksi johtamisen tärkeimmistä tehtävistä on mahdollistaa ja vahvistaa toimijuutta yhteisössä.
Toimijuutta voi ensin tarkastella omasta näkökulmasta: millaista minun oma toimijuuteni on? Mikä sitä vahvistaa? Mikä sitä kaventaa? Milloin koen voivani vaikuttaa ja milloin taas en?
Johtamistyössä näkökulma laajenee. Miten rakennamme työyhteisöä, jossa ihmisillä on mahdollisuus käyttää omaa osaamistaan, tehdä päätöksiä, vaikuttaa ja kantaa vastuuta? Mitkä rakenteet, toimintatavat tai kulttuuriset tekijät ehkä estävät toimijuutta? Entä mitkä puolestaan vahvistavat sitä?
Toimijuuden kysymykset ovat juuri sellaisia, joita voidaan tutkia johdon työnohjauksessa, joko johtajan omassa yksilötyönohjauksessa tai esimerkiksi johtoryhmän yhteisessä työnohjauksessa.
Maailmankuva, organisaatiokäsitys, ihmiskäsitys, käyttöteoria ja toimijuus muodostavat mielestäni kiinnostavan ytimen oman työn tarkastelulle.
Johtamisessa ne ovat erityisen merkityksellisiä, koska johtajan omat ajattelutavat eivät jää vain hänen omiksi ajatuksikseen. Ne näkyvät päätöksissä, vuorovaikutuksessa, rakenteissa ja siinä, millaiseksi työyhteisön arki vähitellen muodostuu.
Ehkä siksi välillä olisi hyvä pysähtyä kysymään itseltään:
Jo kahden ensimmäisen koulutuspäivän jälkeen tuntuu siltä, että näiden kysymysten äärellä riittää pohdittavaa pitkäksi aikaa.
Millaisia ajatuksia sinulla näistä herää?
Kirjoittanut
Sanna Mäkipää, TtM, terveydenhoitaja, työnohjaaja STOry, Brain-Based Coach
Tutustu palveluihimme ja ota yhteyttä www.werka.fi
