5.10.2017
Lukuisat ja keskenään kilpailevat johtamisopit pelkistävät helposti arjen monimuotoisuutta ja nostavat esiin vain joitakin johtamisen puolia. Vaihtoehtona valmiita ratkaisuja tarjoaville johtamisopeille voisi olla Harri Hyypän toteamus: johtajan ensisijainen ja luovuttamaton tehtävä on ajatella. Johtamisajattelu voi perustua vain näkemykseen organisaatiosta. Tarvitaan samanaikaista johtamis- ja organisaatioajattelua. Mitä ajattelemme organisaation olevan ja millaisilla sanoilla organisaatiosta puhutaan? Millaisia haasteita kohtaamme toimiessamme ihanteittemme mukaisesti?
Yksi johtamisen ja johtamisajattelun näkökulma on suhtautuminen kompleksisuuteen, muun muassa siihen, että monet hyvin tarkoituksin tehdyt ja tehokkaan tuntuiset ratkaisut tuottavat ristiriitaisia tuloksia.
Kompleksisuuteen voidaan organisaatioissa suhtautua periaatteessa kahdella tavalla: se voidaan torjua ja pyrkiä nopeisiin, tehokkaisiin ja suoraviivaisiin ratkaisuihin, syiden ja vaikutusten tiukkaa logiikkaa noudattaen. Ratkaisun suhde ongelmaan on kuin avaimen suhde lukkoon. Toinen, vähemmän tehokkaalta näyttävä vaihtoehto on toimenpiteiden viivyttäminen ja esiin nousevien mahdollisuuksien kuunteleminen. Viivytyksen tarkoitus on tilan antaminen ja oppimistilan luominen, jolloin monimutkaisten asioiden eri puolia kenties saadaan näkyviin ja esitetään hieman toisenlaisia kysymyksiä kuin aiemmin.
Käsillä olevan ongelman uudelleen ajattelu voi viedä kohti ratkaisua paremmin kuin ongelman näkeminen vain yhdellä tavalla tulkittavana. Tärkeät asiat ovat usein näkymättömissä, koska ne ovat jokapäiväisiä ja aina silmiemme edessä.
Kreikkalaisrunoilija Arkhilokhokselta (600-l eaa.) on säilynyt säe:
”Kettu tietää monta asiaa, mutta siili tietää yhden suuren asian.”
Organisaatioissa tämä voisi tarkoittaa, että siili uskoo yhteen suureen johtoajatukseen hyvin toimivasta organisaatiosta ja soveltaa ajatusta eri yhteyksiin. Kettu saattaisi pikemminkin havainnoida organisaation moniaikaisuutta ja -äänisyyttä, jolloin silmien eteen ei näyttäydy yhtä suurta vaan monta pientä kysymisen ja ratkaisun tapaa.
Suuret asiat merkitsevät lintuperspektiiviä organisaatioon ja mahdollisimman nopeaa toimintaa, pyrkimystä tehokkuuteen yleispätevän tiedon avulla. Pienet asiat sitä vastoin merkitsevät tilannekohtaisen tiedon huomioon ottamista ja sen havainnointia, millaisia pieniä asioita organisaatiossa ja vuorovaikutuksessa tapahtuu joka päivä.
Suurien ongelmien maailma on suoraviivaisten syy–seuraus-suhteiden ja tehokkaan ongelmanratkaisun maailma, mutta samalla myös uuvuttava niukkuuden ja nollasummapelin maailma. Toivo kiinnitetään johtajaan, hänen ehkä odotetaan olevaan myyttinen sankarijohtaja, tai johtaja uskoo, että häneltä odotetaan tällaista.
Johtamisopeille tavanomaisesta joko–tai-ajattelusta voitaisiin siirtyä sekä–että-ajatteluun: sekä yksin että yhdessä, sekä vaativasti että vapaat kädet antaen, sekä lähellä että etäällä, sekä työyhteisöön kuuluvana että sen ulkopuolella. Organisaatiota kuuntelemalla ja olemalla mukana vuorovaikutuksessa voi ehkä tunnistaa oikean hetken, ikään kuin rytmin, erilaisille johtamisen tavoille.
Organisaatio luodaan vuorovaikutustilanteissa joka hetki. Työlle annetaan merkityksiä arjen nopeissa ja ohimenevissä vuoropuheluissa. Vuorovaikutus on aina avointa erilaisille tulkinnoille. Tavallisesta poikkeava tulkinta mahdollistaa toisin toimimisen. Puheella ja vuorovaikutuksella joko luodaan edellytyksiä luoville ratkaisuille tai sitten rajoitetaan niitä ja toistetaan vanhaa. Yksilöön kohdistuvan mittaamisen ja arvioinnin sijasta voisi olla tilausta arvostavalle keskustelulle siitä, mikä työssä ja vuorovaikutuksessa toimii jo nyt hyvin.
Jussi Onnismaa
Työnohjaajien kouluttaja, organisaatiokonsultti FINOD
Werka kehitys Oy
Kirjoitus pohjautuu Jussi Onnismaan Vieraskynä -blogiin hyvejohtajuus.fi -sivustolla.