23.3.2015
Tapasin vuosien takaa tuttavan teatterin väliajalla. Keskustelu hakeutui esimiestyön haasteisiin ja ymmärrykseen oman esimiestaidon kehittämisen tarpeesta – ehkä ei vähiten siksi, että olen syksyllä julkaissut kirjan (Johtajan valta ja pelko) esimiestyöhön liittyen.
Tuttavani totesi yks’kantaan, että hän on toiminut viisitoista vuotta lääkärinä, siinä työssä potilaiden kanssa hän oli kuulemma oppinut vuorovaikutuksesta kaiken oleellisen, mitä johtamistehtävässä tarvitsee. Ei mitään uutta itselle, joillekin kollegoille kyllä olisi ymmärryksen lisäys kuulemma tarpeen. Huomasin ensin ärsyyntyväni ja sitten hämmentyväni. Itse aikanani viisitoista vuotta erilaisissa johtamistehtävissä olleena ei tullut kertaakaan mieleeni, että olisin kehittynyt siinä työssä jo valmiiksi asti. Kyllä esimiestyön arki toi aina uusia tilanteita pohdittavakseni ja omiin vanhoihinkin sudenkuoppiin joutui aika ajoin palaamaan - vaikka toivottavasti aina hitusen viisaampana.
Tulee mieleen vanha kysymys työkokemuksesta: Onko minulla 15 vuoden kokemus vai 15 vuotta saman vanhan toistoa ilman kokemuksesta oppimista.
Pitkä johtajakokemus kun ei välttämättä kehitä johtajan taitoja, vaikka kokemuksia yllin kyllin kertyykin. Ammatillinen kehittyminen, ymmärryksen syveneminen, edellyttää, että kokemukseen yhdistyy ajattelu ja tietoisuus omista tunteista, minkä pohjalta on mahdollista ymmärtää enemmän, ymmärtää syvemmin.
Varsinkin ne hankalimmat tilanteet ja ikävimmät ihmiset ovat loistavia johtajuuskouluttajia, jotka paljastavat johtajalle tuntemattomia ja vähemmän mairittelevia puolia itsestä. Suurimmat varjot ovat lähtökohtaisesti meiltä itseltämme salassa.
Parhaimpien tai pahimpien - riippuen näkökulmasta – ”kouluttajien” anti avautuu usein vasta pitkän ajan kuluessa eikä sekään ilman omaa psyykkistä työskentelyä.
Jos valtaan ei yhdisty nöyryys, joka kyseenalaistaa johtajan itsetyytyväisyyttä ja omnipotenssia, on iso riski, jopa todennäköistä, että kehittämisen kohteeksi joutuvat aina ulkopuoliset henkilöt, ei koskaan johtaja itse. Valta mahdollistaa käpertymisen ja itsetyytyväisyyden omaan toimintatapaan ja arvoihin. Siis: Mitä enemmän valtaa, sitä sisäsyntyisempää tulee oman kehittämistarpeen olla.
Johtajana kehittymisessä muodostuu keskeiseksi kyky arvioida ja tutkia eli siis reflektoida omaa toimintaansa ja kysyä itseltään, onko se tilanteeseen sopivaa ja tavoitteita palvelevaa.
Toivon lämpimästi, että koko alussa mainittu keskustelu vanhan tuttavani kanssa oli minun puolelta väärinymmärrystä.
Jaana Laukkarinen
(Kursiivilla oleva teksti kirjasta Laukkarinen, J. Johtajan valta ja pelko, Kauppakamari 2014)